Sekaisin

Miten sitä voikin olla asiat näin sekaisin?

Tuo elämä on eron jälkeen alkanut aika vauhdikkaasti, säätöä on joka suuntaan, enkä välttämättä jaksais sitä ollenkaan.
Työkaveri kävi äsken synttärikahvilla ja mua harmittaa kun tiedän kuin paljon se musta tykkää.. ei kannattais. Olen kyllä sanonut hänelle, että en halua alkaa millekään just nyt, mutta ei tunnu uskovan. Auttakaa..

Selvennetään asioita vähän: Työkaverini on vaikka herra W ja henkilö joka on laittanut ajatukseni sekaisin (kerroin hänestä jo hieman aiemmin) on herra X. W haluaisi olla kanssani koko ajan ja haluaisi varmasti yhteisen tulevaisuuden, jätti tyttöystävänsäkin.. minä en halua häneltä mitään muuta kuin kaveruutta.
X taas on vaikeampi tapaus, haaste. Hän ymmärtää, että en tee suunnitelmia seuraavaa päivää pitemmälle. Mutta hän saa minut jännittämään ja odottamaan seuraavaa kohtaamistamme. Se on hauskaa, on ihana tunne kun saa jännittää ja odottaa jotain hyvää! :) Nyt hän on kuitenkin viikon sotaleikkejä leikkimässä, joten voin vain odottaa ensi viikonloppua..

Miten saisin W tajuamaan ettei meillä voi olla mitään, ei auta vaikka sen sanoo suoraan? On ahdistavaa kun tietää, että joku on ottanut minusta pakkomielteen.. :P

Kohta lähden salille rentoutumaan, auttaa kummasti ku saa ajatella välillä vähän jotain muuta!